Minulla oli tänään etätyöpäivä ennen huomenna alkavaa
syyslomaa. Pojat ovat lomailleet koko viikon ja olivat tänäänkin kotona
puuhaillen kahdestaan minun tehdessä töitä yläkerrassa. Eevi on lomaillut
kummitätinsä kanssa kahdenkeskisellä reissulla Kööpenhaminassa ja on varmasti
nauttinut suunnattomasti. Näinä päivinä sitä huomaa, miten lapset ovat
kasvaneet.
Päivän päätteeksi suunnistimme sadetta uhmaten
retkelle läheiselle vuorelle. Mieli lepäsi ja sadekin tuntui vähäisemmältä
puiden tarjotessa suojaa. Luonnon ja ihmisen mittasuhteet aina
konkretisoituvat metsässä tallustaessa.
Lasten kanssa metsässä ollessa iloitsen aina siitä, miten paljon pienet asiat jaksavat heitä ihastuttaa ja ihmetyttää. Jaksaisipa ja osaisipa itsekin aina nauttia niistä pienistä hetkistä täysin rinnoin tuulettaen. Yhtenään kuuluu jostain innostuneella
äänellä kajautettu: "Äiti, äiti, tule katsomaan, mitä minä löysin."
Tämä yhden ihastuneen huudon aiheuttama löytö lienee tikan itselleen koputtama
talvisäilö. Näitä oli tässä yhdessä puussa useita.
Kävelyn päätteeksi törmäsimme kutsuvaan leikkipaikkaan. Risuista kuusikon
suojaan kyhätty maja Liekö lähellä olevan päiväkodin väen tuotoksia vai
jonkin naapuruston lapsiporukan yhteistyön tulosta.
Majan ympäristökin oli valjastettu leikille. Kivaa, kun vielä on lapsia,
jotka tällaista leikkiä arvostavat.
Huomenna menemme nauttimaan Kuopion "supersyysloman" urheilumahdollisuuksista. Supersyyslomalla on mahdollisuus nauttia ilmaiseksi monenlaisesta urheilusta. Liikuntasaleissa on ohjattuja kaupunkisotia ja temppuratoja, uimahallissa valvottuja hyppyvuoroja, jäähalleissa ilmaisia yleisövuoroja ja Kuopio-hallissa mahdollisuus pelata esimerkiksi sulkapalloa. Jokaiseksi päiväksi paljon tekemistä aamusta iltaan. Loistava juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti