Sisääntulo

Meidän alakertamme on vielä hyvin vaiheessaan. Eniten keskeneräisyyden tunnelmaa aiheuttaa ehdottomasti käytävän ja tv-huoneen betonipinnalla oleva katto. Katto on jo kauttaaltaan koolattu ja sähkömies on vetänyt johdot lampuille. Työ edistyy nyt oikeastaan siinä tahdissa,kun ehdimme paneleita pintakäsittelemään.

Oviseinä odottaa vielä pintamaaliakin, koska oven ja ikkunan smyygien tasoitus ja pakkelointi on ollut haastavaa.Pakkasilla seinä oli myös niin kylmä, että en uskaltanut sitä maalata. Ovea ympäryksiä täytyy varmasti vielä tiivistää.

Maalaamme panelit kahteen kertaan ennen kattoon laittamista ja tätä maalaustyötä teemme Emilin vielä pohjamaalissa ja betonilattialle olevassa huoneessa. Huoletonta, kun ei tarvitse suojata mitään, mutta haasteellista, koska käsitellyt panelit eivät mahdu kuivamaan minnekään muualle kuin noiden telineiden päälle, jossa myös pintäkäsittely tehdään. Täytyy siis käsitellä, kuivatella, käsitellä pieni osa kerrallaan.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt panelikatoista.Tähänkin taloon tavoittelimme alakertaan kattoa, jossa ontelolaatat vain tasoiteltaisiin ja pintakäsiteltäisiin.  Yllättäin korkeuserot ontelolaattojen välissä olivat kuitenkin niin suuret, että tasoitetta olisi pitänyt laittaa todella paljon, eikä se olisi ollut järkevää. Muihin alakerran tiloihin teimme alaslaskun kipsilevystä, mutta käytävässä ja tv-huoneessa päädyimme paneliin. Ihan siitä syystä, että tämä paneli ihastutti. Olemme ratkaisuun tyytyväisiä, koska katosta tulee sellainen, jota tavoittelimme.

Alakerran sisääntulon vieressä on vaatekaappi, johon on tulossa liukuovet. Ovet ovat vielä asentamatta.

Elän toiveissa, että nyt kun katto on kaapin kohdalta valmis, niin sisääntulo ei näyttäisi enää viikonlopun jälkeen tällaiselta.

Parveke

Meillä oli jo taloa suunniteltaessa selkeä ajatus siitä, että haluamme suuren lasitetun parvekkeen ruokailutilan ja keittiön yhteyteen. Halusimme sinne mahtuvan grillin ja istumatilaan kymmenelle hengelle. Tämän toiveen mukainen parveke meillä onkin ja bonuksena vielä järvimaisemalla. Parvekkeen sisätilan leveys on noin 4,5m ja syvyyttä sillä on 3,3m.

Parveke on rakenteellisesti toteutettu siten, että talon päädyssä oleva sivu ja puolet etuosan seinästä koostuu samanlaisista ikkunoista, joita meillä on muuallakin talossa.


Toinen puoli parvekkeen etuosasta ja parvekkeen sisäpihan puoleinen pääty taas on Lumonin tuotteilla lasitettu. Alaosa on kiinteää lasia ja yläosan lasit aukeavat limittäin.Rungon värinä on sama tummanharmaa RAL-väri kuin meillä on ikkunoissa ja ikkunalaudoissa. Parvekkeen lattian rakennamme ensi kesänä lehtikuusesta.

Odotamme kovasti kevättä ja parvekkeen käyttöönottoa. Tällä hetkellä se on vielä siivoamatta ja toimii väliaikaisvarastona ja listojen sahauspaikkana. Keväällä aikaisin laitan sinne esikasvamaan kesällä kasvimaalle tulevia taimia ja nautiskelen siellä taimien keskellä aamukahvia vilttiin kääriytyneenä. Se, kuinka usein näin oikeasti sitten tapahtuu jää nähtäväksi :)

Hauskinta tässä parvekkeessa minulle on se, että olen ihan itse lasten avustuksella ja Heikin ohjauksella väkertänyt siihen lattian paneleista, laittanut päälle bitumikermin ja paneloinut seinät. En ennen rakentamisen aloittamista uskonut, että tällaistakin tarvittaessa osaan, koska kovin näppärä en käsistäni ole. Mukava on kuitenkin uutta oppia.

Hauska muisto tärkeästä esineestä

Heikin äidin hankkima ja Heikille muuttojen myötä jäänyt Artekin ritiläpenkki lienee ainoa huonekalu, joka on kulkenut mukanamme ensimmäisestä yhteisestä asunnostamme lähtien. Penkki on saanut osakseen monenmoista melko kovakouraistakin kohtelua kuten kissan kynnen raapaisuja ja puuvasaran sekä pikkuautojen paukutusta.


 Hauskin muisto penkkiin liittyen ajoittuu Eevin kuivaksi opettelun aikoihin. Penkki oli silloisessa asunnossamme ikkunan edessä ja palveli lähinnä kukkapöytänä. Eevi hipsutteli mielellään ahtaaseen koloon ikkunan ja penkin väliin ja hymyili sieltä suloista vastustamatonta hymyään. Kolo ja reitti sinne oli ahdas ja aikuiselle sinne pääseminen, varsinkin nopeasti, oli haasteellista. Leveän hymyn siivittämänä Eevi usein väliin päästyään ilmoitti, että pissattaa jatkaen samaan hengenvetoon, että tuli jo seisoen kasvavan pissalammikon keskellä. Jos tämä olisi tapahtunut yhdesti tai edes alle viisi kertaa, niin olisin uskonut vahinkoon, mutta tarkoituksellisuus oli toiminnassa vahvaa. Olen jälkeen päin miettinyt liittyikö se hetkiin, jolloin imetin Aatua, mutta sen verran usvassa sitä tuolloin kahden melko peräkkäin syntyneen pienen kanssa elettiin, että sellaista en pysty mieleeni palauttamaan.


Penkki on meille varmasti monella tapaa rakas ja siksi päätimme uuteen kotiin muutettuamme hiotuttaa ja maalauttaa sen. Valitettavasti ennen-kuvaa ei ole, mutta eipä uskoisi penkkiä siksi kellastuneeksi esineeksi, jonka pinta teki mieli peittää esineillä, jotta naarmut eivät  niin pistäisi silmään. Ammattilaisten käsittelyn jälkeen se on nyt mielestäni kauniimpi kuin koskaan.

Ruokailutila

Ruokailutilamme jää keittiön saarekkeen ja takan väliin. Ruokapöytämme on edelliseen taloon ostettu 140x140 kokoinen Lamuksen  lämpökäsitellystä koivusta valmistettu pöytä. Pöydän materiaali on valittu edellisen talomme samaisesta materiaalista valmistettuihin keittiötasoihin sopivaksi ja muodoltaan se oli myös tuolloiseen paikkaansa paras mahdollinen.

Nyt ruokailutila huutaa mielestäni pitkää ja huomattavasti kapeampaa mustaa tai valkoista pöytää. Kaikkea ei voi kuitenkaan uusia ja tähän meidän on nyt tyytyminen. Tyytyminen on myös väliaikaisiksi neljä vuotta sitten ostettuihin Ikean tuoleihin.Täytyy tosin sanoa, että näissä tuoleissa hinta-laatusuhde on erinomainen eikä niissä ole vielä juurikaan edes  kulumisen merkkejä. 

Ennen kuin kannoimme pöydän yläkertaan, tein sille perusteellisen huollon. Se oli parin vuoden ajan ollut hieman huonolla hoidolla ja pinnassa oli paljon naarmuja. Hioin ja öljysin kolmeen kertaan ja nyt pöytä on taas kuin uusi. Kovasti pohdin sen öljyämistä vaalemmaksi tai mustaksi, mutta en tiedä, miten se olisi käyttäytynyt, koska kaikkea öljyä ei moneen kertaan hiomallakaan saanut pois. Pelkäsin, että lopputuloksena olisi ollut laikukas ja epätasainen pinta enkä siksi rohjennut hommaan ryhtyä.

Keittiön saarekkeeseen suunnittelimme ruokailutilan puolelle kahden baarijakkaran levyisen "aamupalapaikan". Kuten aiemmin kerroin, niin ajatteluvirheestä johtuen istumapaikasta ei tullut niin syvä kuin olimme ajatelleet, mutta hyvin tämä varmasti toimii näinkin. Testailemaan emme ole tosin vielä päässeet, koska tilaamamme jakkarat eivät ole tulleet.

Istumapaikan vieressä on kaksi syvää laatikkoa. Ylempään olemme sijoittaneet aamupalalla usein tarvitsemamme leivänpaahtimen ja teekeittimen. Pistorasia niille on sijoitettu kalusteen runkoon eivätkä johdot siksi ole  näkyvillä. Tämä ratkaisu on osoittautunut toiminnallisesti käteväksi ja hienoa siinä on myös se, ettei keittiön tasoille kerry niin paljon tavaraa. Alemmassa laatikossa pidämme leipälaatikkoa, teepusseja ja kaakaopurkkia.

Hienointa ruokailutilassamme on ehdottomasti uunin läheisyys. Lämmitämme uunia usein yhdessä iltaruokaa syödessamme ja lämpö yhdessä rakentamisesessa yli jääneiden osittain pohjamaallattuejenkin lautojen rätinän kanssa luo kotoisan tunnelman :) Ehkäpä ensi talvena pääsemme jo polttelemaan takapihan halkopinossa odottavia halkoja.

Ottipa koville eikä vieläkään helpota :)

Muutosta on nyt kulunut hieman yli viikko ja raksa alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta. Blogia en ole päässyt päivittelemään, koska valokuvien siirtämiseen tarvittava piuha oli hetkellisesti hukassa. Paljon on tavaraa vieläkin kadoksissa, mutta eniten harmittaa oman puhelimen häviämisen myötä hävinneet ystävien ja sukulaisten numerotiedot. Muutto ei ollut loppuun asti hyvin suunniteltu ja toteutettu, mutta toisaalta ihan luonteva jatkumo tälle rakennusprojektille, joka ei ihan mallikelpoisesti sekään edennyt.

Asumme tällä hetkellä yläkerrassa (kuva alla). Lapset jakavat Eevin keittiön seinän takana sijaitsevan makuuhuoneen. Tiivis tunnelma purkautuu välillä kiivaana sanailuna, joka kuuluu hyvin vielä hieman kaikuvissa tiloissa. Pääsääntöisesti kuitenkin rauha maassa ja kaikki iloisella mielellä.Yläkerta on muutamia listoja ja keittiön haasteita (myöhemmin tässä tekstissä) vaille valmis.

 Alakerta on vielä hyvinkin vaiheessaan ja käytössä on vasta puolet alakerran käytävästä (ulko-ovelta yläkerran portaille) ja kodinhoitohuone. Muut tilat muovitettuina. Niistä puuttuu lähinnä maalia ja parkettia, mutta myös laattaa, sähkötöitä ja panelikatto. Saunassa on vasta lattia ja kiviseinät. Pakerramme alakertaa pikkuhiljaa valmiiksi tässä kevään aikana ennen ulkotöiden alkamista. 

Sitten keittiöstä. Keittiömme on Keittiömaailman mallistosta. Ovet ovat mattavalkoiset ja niissä on alumiinilistavedin. Tasot otimme Muotokiven kautta ja ne ovat aluminio nuben väristä tasaväristä hieman kiiltelevää harmaata Silestonea. Keittiön välitilaan tulee harmaan maalin päälle kirkas lasi ja yläkaapiston ympärille tulee ledinauha antamaan valoa työskentelytasolle.

 Kovasti tästä keittiöstä pidämme, mutta vielä on muutamia ratkaistavia haasteita.

...kaapeista puuttuu ovia ja sisälaatikoita...

...sokkeleita on vaihdettava...

...jääkaappi ei mahdu yläkalusteen alle ja saarekkeesta puuttuu upotettava pistorasia...

...eikä meillä ole vieläkään ensimmäistäkään roskista. Muutamia viikkoja tämä varmasti vielä kestää, koska esimerkiksi yläkalusteen uudet ovat menevät tilaukseen vasta nyt. Palvelu Keittiömaailmassa on ollut koko ajan hyvää niin myyjän kuin asentajienkin osalta ja kaikkiin haasteisiin on vastattu. Harmittaa tämä kuitenkin, koska on tästä vaivaa meillekin ollut. Onnellisia olemme kuitenkin siitä, että otimme ihan loppumetreillä asennuksen ja vaiva on siten vain välillistä.

Usko siihen, että hyvä tästä vielä tulee on kuitenkin vahva ja mieli tyyntyy keittiön ikkunaasta näkyvää talvimaisemaa ihastellessa.