Tuttua varmasti kaikille omakotitalon pihan omaaville on se, että piha elää ihan omaa elämäänsä. Joskus siellä tapahtuu asioita, joita haluamme tapahtuvan, mutta aika usein ainakin tällaisessä osittain luonnontilaisessa pihassa tapahtumat ovat ennalta arvaamattomia. Osa toivottuja, mutta iso osa myös ei toivottuja.
Meidän takapiha on tehty jo viime kesänä ja se on osittain rakennettua ja osittain luonnontilassa. Luonnontilainen rinne on se osa pihasta, josta kovasti pidän ja joka on yllätyksiä täynnä. Positiivisesti ajatellen siellä voi käydä puutarhahanskojen, kuokan ja tyhjän sangon kanssa "tutkimusretkillä".
Osa pihalla tapahtuvista asioista aiheuttaa suurta iloa ja niitä iloja sitä varjelee parhaansa mukaan. Meidän pihalla kasvaa esimerkiksi puolukkaa, mustikkaa, metsämansikkaa, kanervia, kivoja heiniä sekä kaunista pientä kallioimarteen sukuista kasvia. Isossa osassa takarinnettä metsänpohja on hyvin säilynyttä ja eloinvoimaista.
Mutta siellä kasvaa myös kasveja, joita vastaan käyn kiivasta taistelua. Erityisesti maitohorsmaa ja erilaisia rikkaruohoja nyhdän maasta suurella inholla. Osa näistä ei toivottujen -listalla olevista on toki itsessään ihania ja mukavia, kuten esimerkiksi pihlajat, kuuset ja koivut, mutta liika on liikaa niitäkin. Niitä pilkistelee vähän joka kolosta.
Yleensä takapihalla käydessäni minulla on takaisin tullessa kiviportaalla odottamassa iso kasa kompostiin kuljetettavia maasta irti revittyjä kasveja. Kasvikomposti täytyisikin ehdottomasti kesän aikana vielä takapihalle viritellä.
Takapihalla on myös istutuksia, joita melkein kaikkia yhdistää se, että ne ovat syötäviä.
Penkeissä kasvaa monivuotisia kasveja kuten minttua, ruohosipulia ja raparperia. Mintun leviäminen on ollut minulle suuri yllätys ja sille onkin ensi kesää varten keksittävä yksinäinen paikka, koska se valtaa tilan kaikelta muulta. Mutta onpa sitä nyt riittänyt kuivattavaksikin.
Pihalla on myös kaksi omenapuuta, pensasmustikkaa ja kuukausimansikkaa. Tuosta kuukausimansikasta pidän kovasti. Paitsi, että tuottaa makoisia marjoja, on se myös kaunista alppiruusujen aluskasvina.
Myös muut pihan osat ovat edistyneet kesän kuluessa. Yläpihan kulkureitit ja istutusaltaan ovat lähes paikallaan, vaikkakin istutukset vielä puuttuvat. Askelkivien väliin on myös haettava kunttaa, koska alkuperäinen metsänpohja on siitä menetetty. Nuo kuvassa olevat lautapinotkin on jo siirretty pois terassin eilen valmittua. Terassista laitan kuvia myöhemmin.
Etupihalla riittää vielä hommaa kiveysalueiden kanssa, mutta nurmikko vihertää vihdoin lähes kaikista kohdista.
Meillä on nurmikkoa niin vähän, että sen leikkaamiseen ei hevosvoimia tarvita:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti