Yritimme tänään etsiä Aatun huoneeseen mattoa, mutta tuloksetta. Tyhjin käsin emme kuitenkaan palanneet, vaan mukaan tarttui 5€ tarjouskorilöytö. Avainkaappi on minun yritykseni hallita edes jonkin arjessa tärkeä käyttöesineen vaivatonta löytymistä. On harvinaista, että lähtiessäni töihin en etsisi joko rahapussia, puhelinta tai avaimia. Jotain täytyisi keksiä vielä rahapussille ja puhelimelle :)
Mutta sitten alakerran listoituksesta/listattomuudesta. Olimme päättäneet alunperin, että lähes kokonaan laattalattialla toteutetusta alakerrastamme tulee lattialistaton. Maalauksen ja laatoituksen jälkeen totesimme kuitenkin, että vaikka olimme yrittäneet maalata ja tasoittaa mahdollisimman lähelle
lattianrajaa, niin laatan yläpuolelle jäi käsittelemätöntä seinää. Pyörsimme päätöksemme ja päätimme listoittaa. Kiitos kuitenkin muurarillemme, joka pikaisesti poiketessaan tuomitsi ajatuksen perustellen sen mahdottomuutta sillä, että alakäytävän molemmin puolin olevat harkoista muuratut seinämme ovat kaikkea muuta kuin suorat. Ja niinhän ne tosiaan ovat. Päätimme siksi pidättäytyä ensimmäisessä suunnitelmassa.
Ihminen on usein siitä hassu, että sillä on tapana yrittää löytää oikoreitti päämäärään. Minusta se on hyväksyttävääkin. Eräs organisaation muutosjohtamisesta puhunut asiantuntijakin vahvisti tätä ajatusta, toteamalla, että jokaiseen organisaatioon kannattaa palkata laiskoja ihmisiä, koska he usein keksivät, miten asiat tehdään helpoimmalla tavalla. Niinpä minäkin päätin oikaista. Aloitin työn paklaamalla ja hiomalla seinänrajat. Tämän jälkeen laitoin teipin lattiaan noin 2 mm päähän laattarajasta. Ajattelin, että maalaan ensin, lisään sitten toisen teipin seinään ja Heikki sitten pursottaa silikonin. Lattianraja näytti tältä, kun Heikki tarttui siliokonituubiin ja
tältä, kun silikoni oli pursotettu. Maali näkyi ilkeästi silokonin reunasta. Onneksi testasimme silikonia vain vain hyvin lyhyeen seinänpätkään.
Poiston sitten kaikki teipit lattiasta todetakseni, että onpa hommaa.
ja tästä oikaisusta selvittiin tunnin työllä. Pohdin kyllä, kauanko olisin säästänyt hyväksymällä alun perin sen, että teippaan lattianrajan kahteen kertaan.
Onneksi lopputulos hymyilyttää.
Puolen yön tienoilla hommaa lopetellessamme oli sängyssämme vastassa kultainen näky. Pikkuveli nukkui pää isonveljen pyllyn päällä. Oli käyttänyt hyväkseen tilanteen ja nautti, kun kerrankin sai olla lähellä ilman, että kukaan tönii kauemmaksi. Kuvaa eivät pienet miehet valitettavasti tähän antaneet laittaa
Vastavierailulla! Kiva, kun kommentoit blogiini ja sitä kautta löysin teille! Kotinne näyttää kauniilta ja jään seuraamaan mielenkiinnolla!
VastaaPoista