Heikin äidin hankkima ja Heikille muuttojen myötä jäänyt Artekin ritiläpenkki lienee ainoa huonekalu, joka on kulkenut mukanamme ensimmäisestä yhteisestä asunnostamme lähtien. Penkki on saanut osakseen monenmoista melko kovakouraistakin kohtelua kuten kissan kynnen raapaisuja ja puuvasaran sekä pikkuautojen paukutusta.
Hauskin muisto penkkiin liittyen ajoittuu Eevin kuivaksi opettelun aikoihin. Penkki oli silloisessa asunnossamme ikkunan edessä ja palveli lähinnä kukkapöytänä. Eevi hipsutteli mielellään ahtaaseen koloon ikkunan ja penkin väliin ja hymyili sieltä suloista vastustamatonta hymyään. Kolo ja reitti sinne oli ahdas ja aikuiselle sinne pääseminen, varsinkin nopeasti, oli haasteellista. Leveän hymyn siivittämänä Eevi usein väliin päästyään ilmoitti, että pissattaa jatkaen samaan hengenvetoon, että tuli jo seisoen kasvavan pissalammikon keskellä. Jos tämä olisi tapahtunut yhdesti tai edes alle viisi kertaa, niin olisin uskonut vahinkoon, mutta tarkoituksellisuus oli toiminnassa vahvaa. Olen jälkeen päin miettinyt liittyikö se hetkiin, jolloin imetin Aatua, mutta sen verran usvassa sitä tuolloin kahden melko peräkkäin syntyneen pienen kanssa elettiin, että sellaista en pysty mieleeni palauttamaan.
Penkki on meille varmasti monella tapaa rakas ja siksi päätimme uuteen kotiin muutettuamme hiotuttaa ja maalauttaa sen. Valitettavasti ennen-kuvaa ei ole, mutta eipä uskoisi penkkiä siksi kellastuneeksi esineeksi, jonka pinta teki mieli peittää esineillä, jotta naarmut eivät niin pistäisi silmään. Ammattilaisten käsittelyn jälkeen se on nyt mielestäni kauniimpi kuin koskaan.
Hauskin muisto penkkiin liittyen ajoittuu Eevin kuivaksi opettelun aikoihin. Penkki oli silloisessa asunnossamme ikkunan edessä ja palveli lähinnä kukkapöytänä. Eevi hipsutteli mielellään ahtaaseen koloon ikkunan ja penkin väliin ja hymyili sieltä suloista vastustamatonta hymyään. Kolo ja reitti sinne oli ahdas ja aikuiselle sinne pääseminen, varsinkin nopeasti, oli haasteellista. Leveän hymyn siivittämänä Eevi usein väliin päästyään ilmoitti, että pissattaa jatkaen samaan hengenvetoon, että tuli jo seisoen kasvavan pissalammikon keskellä. Jos tämä olisi tapahtunut yhdesti tai edes alle viisi kertaa, niin olisin uskonut vahinkoon, mutta tarkoituksellisuus oli toiminnassa vahvaa. Olen jälkeen päin miettinyt liittyikö se hetkiin, jolloin imetin Aatua, mutta sen verran usvassa sitä tuolloin kahden melko peräkkäin syntyneen pienen kanssa elettiin, että sellaista en pysty mieleeni palauttamaan. Penkki on meille varmasti monella tapaa rakas ja siksi päätimme uuteen kotiin muutettuamme hiotuttaa ja maalauttaa sen. Valitettavasti ennen-kuvaa ei ole, mutta eipä uskoisi penkkiä siksi kellastuneeksi esineeksi, jonka pinta teki mieli peittää esineillä, jotta naarmut eivät niin pistäisi silmään. Ammattilaisten käsittelyn jälkeen se on nyt mielestäni kauniimpi kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti